Täääääääää on nyt vaa tämmöne random kahvikuva kun päätin sitte pitkästä aikaa maalailla kuvikses akrylliväreillä. En aluks oikee aatellu laittaa tätä tänne, mut sit tuli vähä kehui nii itsetunto nous:)) Tämmöne tää en tiedä, mitä te tykkäätte. Toivottavasti kumminkii edes jonku verra?
No nyt on kyllä tullu luettuu kaunis kirja. Kirja, joka herätti minussakin ajatuksia ja mietteitä elämstä ja elämän tiestä. Gondwanan lapset on aika lyhyt ja suuritekstinen kirja, mutta ei se haittaa kun stoori oli kumminkin kaunis. Pieni pingviini penellä saarellla, mutta kumminkin niin suuri sielu niin suuressa maailmassa. Tämä suuri sielu etsii omaa paikaansa maailmassa, josta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Pikku pingviini on hylätty pesäänsä, koska ei oppinut koskaan lentämään ja etsiessää tietään tapaa erilaisia olentoja jotka sitten antavat eri näkökulmia elämästä ja sen tarkoituksista. Kun pikku pingviini löytää saaren ainoan ihmisolennon, syntyy linnun elämän alussa uusi vaihe. Se etsii edelleen itseään, mutta nyt sen ei tarvitse etsiä yksin. Se ymmärtää koko ajan enemmän tiestään, joka jatkuu pitkälle horisonttiin. Omassa elämässäni kun vielä oon suht alussa, niin kyllä sitä sai tästäkin kirjasta ihan hienoja uusia näkökulmia elämään ja siihe, missä vaiheessa se on alkanut ja miten pitkälle se jatkuukaan. Kuka määrittää mikä tai kuka olen? Minä olen semmoinen kun olen enkä oikee halua muuksi muuttua. :D Tuun vielä miettimään paljon tätä kirjaa ja sen muita merkityksiä. Suosittelen jokaiselle, joka tykkää lukea tarinoita elämästä. Tässä on versio Ruma ankanpoikanen- teemalla.
-"Ei tarinoilla ole loppuja tai alkuja. Me vain kehystämme palasen elämää ja kuvitelmaa. Voit laittaa viimeisen pisteen mihin haluat.." "Jos joskus kirjoitat tarinan minusta, lupaa ettet laita loppua mihinkään kohtaan" "Enkö mihinkään? Ihmiset eivät pidä tarinoista, joilla ei ole loppua." "No anna piste sitten heille ja anna heidän laittaa se siihen kohtaa mihin itse haluavat" "Kaunis ajatus."
-Me itse olemme se, mitä olemme etsineet koko ajan. Parasta, mitä voi löytää on "etsimisen tie", tai vain se, että löytää mitä etsiä.
MUSIIKKI on aina ollu osa minu elämää. Ei siit pääse mihinkää et vaa alkaa FIILISTELEEko kuulee hyvää musiikkia tai alkaa hymyilyttää tai itkettää kun alkaa laulamaan biisiä, joka on täynnä niin hyviä muistoja. Hienoimpii musiikki muistoi on ollu kun lauletaan yleensä pelibussissa kaiken maailman lauluja yhessä se mitä osataan ja sitte kaik alkaa repee ko möhlää sen kappaleen. Muitakii hyvii muistoi toki on. Aina mieleenpainuvaa on se kun sain hyvältä kaverilta kitaran ja yks parhaist ystävist sit vietti osan kesää opettamal minuu soittamaa :D Ainaha mie oon laulamisesta tykänny, vaik minul ei todellakaan oo mikään kaunis ääni -.- mut ei se mittää ko vaa joskus puran ihteeni vaa lauleskelemal jotai! Oon mie välil paritkii kappaleet sanottanu ite, mut ei ne oo koskaa sen pidemmälle päässy... Aina jos kirjotin, kirjotin englanniks ja omasta elämästä ja siit tilanteest mis oon. Muusikkoo minust ei varmaa koskaa tuu, mut ei se mittää. Musiikin kuutelul mie opin elämäs kaikkii uusii asioita ja uusii ajattelutapoja.
Muistoja hyvästä ystävästä herättävä biisi<3
Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä
Tätä aina laulettii joukkueen kanssa bussissa
Täst tulee aina niin hyviä hetkiä mieleen:)
Muistan ko leirillä naapuri joukkueet vähä kahto ouosti ko myö vaa hoilataa kaiken maailman Mambaa jne. ja muit iskelmii ja muil vaa mankast soi UNZ UNZ UNZ!!!
Mamba - Valokuvia
Aina ko kuuntelen tätä biisii nii muistutan vaikeina aikoina ihelleni ET TÄÄ ON MINU OMA ELÄMÄ eikä kenenkää muun. Miule on opetettu et miu pittää elää minu oma elämä ja et mie oon ainut joka voi tehhä siit hankalaa eikä kukaa muu, koska vaa mie voin panna niille vaikeuksille pisteen.
Eminem - Beautiful
Eli muistoja muistoja muistoja ja näit ois vaik mite paljo, mut nää on päällimmäisenä :D ehkä hiukkasen ouot nää linkkivalinnat, mut mie oon mie ja minul on iha omat outot muistot ja momentit ;)
No nyt on kyllä tullu luettuu kaunis kirja. Kirja, joka herätti minussakin ajatuksia ja mietteitä elämstä ja elämän tiestä. Gondwanan lapset on aika lyhyt ja suuritekstinen kirja, mutta ei se haittaa kun stoori oli kumminkin kaunis. Pieni pingviini penellä saarellla, mutta kumminkin niin suuri sielu niin suuressa maailmassa. Tämä suuri sielu etsii omaa paikaansa maailmassa, josta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Pikku pingviini on hylätty pesäänsä, koska ei oppinut koskaan lentämään ja etsiessää tietään tapaa erilaisia olentoja jotka sitten antavat eri näkökulmia elämästä ja sen tarkoituksista. Kun pikku pingviini löytää saaren ainoan ihmisolennon, syntyy linnun elämän alussa uusi vaihe. Se etsii edelleen itseään, mutta nyt sen ei tarvitse etsiä yksin. Se ymmärtää koko ajan enemmän tiestään, joka jatkuu pitkälle horisonttiin.
