Meikä itte:
Oon teinilikka Karjalan syvyyksistä keskeltä niinkin suurta kaupunkia ko LPR. Oon semmone... vilkas luonne, vannonu pesäpalloilija ja yli-innokas valokuvaaja. Piirreltyykii tulee melkee jokaine päivä, mut niitä teoksia nähdään vähemmi täällä. Nurkasta löytyy myös pari kitaraa ja soitan iha innokkaana niitäkii, mut mikää älyttömän hyvä en oo! Oon addiktoitunu KAHVIIN ja MUSIIKKIIN. En voi elää päivääkää ilma noit kahta ja tienekii pesiskii näkkyy melkee jokaises päiväs, taval tai toisel :D Aikaa tyksin viettää joko rauhas koton tai sitte huitelemal kavereitten kaa kaupungis. Joskus ihanina aikoina pääsen pakoo kaupungin humuu tonne maalle, yhelle ystävälle kyläilee. Siel voi sit rauhottuu hiljasuuteen ja tehhä kaikkii niit juttui, mitä ei kaupugis voi duunailla. Sielt tulee myös inspiksii, että ei valittamista!Valokuvaus ja muu taide:
Mie oon välillä ärsyttävän kova valokuvaamaan. Kuvaan ihan mitä vaan: maisemii, makroo, urheilukuvausta ja rakkaita. Menin semmoset neljä vuotta pelkällä pokkarilla, mut sitten eteen tuli ikimuistettava Lontoon matka luokan kanssa toukokuussa 2012. Vanhemmat siis auliaasti luotti, että pääsen peruskoulusta läpi ja ostivat miule kunnon järkkärin päättärilahjaks enne aikojaa.. Iki-ihana Canon EOS1100D.. AHH! Siitä paketista puuttuis enää makrokiekot ja kauko-objektiivi...^^ lahjatoiveena....sit jouluks :D
Muutenkii tykkään taiteesta sen verra, et piirrän joka päivä jotai. Miul on semmone vakilehtiö, oikeen semmone iso ja paksu mihin tulee vaan semmosii vakavii töitä. Semmosii mitkä mie vaik pakolla teen loppuu kunnol!! Lyijykynätyöt on miun juttu, mut kyl vesiväritkii on jotai, mist tykkään. Samaa syssyy menee ain välil akrylliväreil tehtyi töitä. Oon iha pikkulikast tykänny piirtämisest, siit on todisteet mökillä. Siel on viel laatikois lehtiöit tai jotai erillisii papereit. Niis on jotai miun valmiita ja edelleen keskeneräsii piirustuksii, joita oon kesien mittaa rustaillu :D
Urheilu:
Jaaha :D Täst tuliskii sit varmaa kirjotettuu oikeen kirjakii, mut nyt lyhyesti. Mie oon koko lapsuuteni käyny läpi vaik millasii lajeja... Iha ekana oli baletti. Sitä oon sellaset kauniit neljä vuotta tanssahdellut, kunnes alko se tiukka komento väsyttää.... Meinaan et veikkaan sen vetävän vertoja armeijalle... Siitä sitten sulavasti suunistukseen ja sitäkii se reilut neljä vuotta. Mie suunistin ihan oikeessa seurassa ja sitte aina välillä kävin iskän kaa iltarasteilla. Suunistuksen ohella, oma iskä reenas miun juoksuu joka kesän lopussa jonkuu yheksän vuoden ajan. Sen kautta miust kehitty semmone pikkune viipottaja ja rakastan sitä, ko pääsee oikee kunnol juoksee niin kovaa ko jaloista lähtee. Sitte sielt iski se miun laji. Pesäpallo. Palloilu suodatti sitte suunistuksen vähemmälle ja keskityin seuraamaan sellasii likkoja ko Hanne Parviainen ja Salla Risku, Lappeenrannan Pesä Ysit, Naisten Superpesis. Ittestäni ei koskaa tuu lukkari, niinko Riskusta, päinvastoin. Mekästä leivottii pelaajanalku samoihi muotteihi ko Parviaisesta. Kopparina oon pelannu jo kaks ja puol kesää. Takakentäl hääräily on miun juttu. Iskän reenaamine anto hyvät pohjat ja ko pesiksen kautta tuli oikeet juoksuvalkut, kehitty juoksu iha hyvää kuntoo, kärkietenijänä sisäpelissä siis, ekana kentälle vaan. Nyt on neljä vuotta tätäkii lajia takana ja jatkuu vaan! Kattoo mihin asti pääsen ;) Joukkueurheilun kautta oon saanu ystävii ja kokemuksii, jotka on ja pysyy. Siinä myös yks syy, miks pesis on nii lähel sydäntä! Hyvä reeni, parempi mieli ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti