Elämähän on matka. Matka, joka alkaa ensimmäisestä muistosta ja päättyy viimeiseen. Matka, jonka varrella syntyy enemmän ja enemmän muistoja. Matka, jonka aikana opimme enemmän. Matka, jossa ihmisä tulee ja menee, kavereita ilmestyy ja hälvenee, ystäviä tulee ja pysyy. Ystävät jakavat matkan, tekevät matkan ja kulkevat sen yhdessä loppuun asti jättämättä ketään jälkeen. Matkalla on polku ja se haarautuu monessa kohdassa. On jokaisen oma asia pättää, kumpaan suuntaan risteyksessä kääntyy. Matkalla tulee esteitä, joita ei aina voi ylittää yksin. Matka on pitkä ja kivinen. Se aiheuttaa arpia, se raapii itseluottamusta ja se iskee mustemia. Mutta elämstä, matkasta, tekee itse vaikean itselleen. Vain matkaaja itse voi väistää kivet, katkaista raapivat oksat ja kiertää syvät ja tummat vedet. Matka on vaikea, upea, ihana, matka kuljetaan hyvässä seurassa, turvassa.
Tällästä herkistelyä tälläkertaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti