When I see you, you make me laugh

Ohhoh... Mitäs täs voi sanoa kun äkkiä tosiasiat iskee kovaa? Mie ku oon eläny siinä uskossa, että vielä ehtii vaikka mitä, mut nyt tajuan et lukion alkuun on enää vajaa viikko...muutama päivä ja vaa kourallinen vapaita tunteja ystävien näkemiseen! Moni parhaista päätti sit matkata muualle omien unelmien perään, eihä siinä mitää, iso tsemppi heile:))) Mie uskon heihi täyest sydämmest!!
  Mut nyt ko mietin.. Parhaat kaverit meni eri kouluun ko mie.. Yhen parhaan murusen kaa ois ollu mahollisuus päässä samaan kouluun, mut hääkii sit pääs sinne minne alunperi tahtokii. Tuttujaha tonne uuteen kouluunkin tulee ja hyvii kavereita samalle luokallekkii, mut onks sil loppupelis mitää välii, ko kurssitkii voi mennä ihan ristiin? Herää se pelottavin kysymys : "jäänkö yksin?" Aina miule on sanottu et uusii kavereita tulee ja menee, mut ystävät pysyy aina. Sen mie tiiän, mut kumminkii vietän eniten aikaa lukios ja niitten ihmisten parissa. Rohkeudella mie sinne sukellan, sinne ihan uuteen maailmaan. Sieltä saa tervetuliaslahjaks varmasti ainakii sen ison paketin vastuuta ja itsenäisyyttä ja semmosen kivan nipun niitä uusii kavereita:)
   Viimesen viikon pyhitän kokonaan rakkaille. Alkuviikosta oli kahen ihanan kaa kahvittelee. Ei olla kunnolla nähty yli kahteen kuukauteen. Myö ollaa oltu melkee erottamattomat iha ala-asteen alusta asti. Vaikeuksien ja itkujen, naurun ja yhdessä selviämisen kautta ollaan selvitty tähänkii päivään asti ja ollaan edelleen se vanha kunnon kolmikko koulusta. Ihan ernuja vieläkin ;) Siellä istuttii melkee kaks tuntii Koffarissa ja juteltiin vaikka mitä. Jokainen oli taas päässy vähän enemmä eteen päin elämässä kesän myötä. Ennen koulun alkua viel viimene nopee tapaamine ja halit ja sit lähtee? Eilen sitte tulin tuolt vähä kauempaa vierailemasta. Perus settii, mopoiluu, sekoiluu ja ruokaa :DDD mut ah, aina niin IHANAA ko vaa voi olla! Vaik aikustuaha tässä muka pitäis, meil on ainakii aina niin...ei niin aikuismainen meno??!?!
   Joo-o..Oha se outoo ko alkaa iha uus jakso elämäs ja se tuntuu painavan päälle vahvasti, mut ei se kettää muserra. Asiat muuttuu, ihmiset muuttuu, paikat muuttuu ja kuviot menee välil sekasin, mut se vaa vahvistaa. Meikä lähtee uutee ympäristöön ihan positiivisel asenteel. En tärise pelosta, mut en kyl lähe ekana päivänä ihan takki auki matkaan. Lukio on tunnetusti karu paikka;)